Klubi tuli perustettua 2013 ideana tuoda Kavinsky ja Danger suomeen. Molemmat ranskalaiset artistit ovat kantaisiä synthwave -genrelle, joka syntyi sikäläisestä nudisco -tyylistä. Drive -leffa sekä Hotline Miami -peli toivat musat sitten varsinaisen mainstreamin tietoisuuteen. Ja tämän myötä kiinnostusta alkoi löytyä myös keikkarintamalla. Flashback Future oli tietääkseni maailman ensimmäinen aktiivinen synthwaveen keskittynyt, jatkuvasti järjestettävä tapahtuma. DJ-painotteiset illat kuitenkin väistyivät konserttien tieltä kun tuo oma klubin tarkoitusperä, nähdä artistit, alkoi konkretisoitua ja olla rahallisesti kannattavaa. Kukaan ei ollut tarttunut tähän genreen, niin markkinarako oli niinsanotusti löydetty. Tai sitä kannatti ainakin kokeilla.
Oma kiinnostus musagenreen johtuu osittain kasarilla syntymisestä, ja faijaa voinee syyttää siitä, että kotoa löytyi Jarren levyt sekä ensimmäisten cd-levyjen joukossa joku syntetisaattorikokoelma mistä Popcornit sun muut klassikkorallit olivat heti kovassa soitossa. Leffanörttinä toki myös John Carpenterin ja muiden velhojen iskevä konemusa soundtrackeissä oli myös lähellä sydäntä. Kun löysin edellämainitut artistit, tiesin että tässä soundissa on jotain todella nostalgista mutta myös raikasta. Synthwave genrenähän jakautuu muutamaan alatyyliin, osan ollessa lähempänä ambienttia synafiilistelyä toisen taas kasaridiskoa, synthpoppia tai italoa. Puhumattakaan muiden lanseeraamasta EBM/electroindustrialia lähentelevästä raskaammasta mättömusasta.
Klubin perustaminen oli aika vaivatonta, toiminimelle vaan paperit vetämään ja kun pyörittää klubia voittoa tavoittelemattomana harrastetoimintana, on verotus ja lakiasiat suhteellisen helppoja hoitaa. Toiminimi mahdollistaa lähinnä laskujen lähettämisen ja vastaanottamisen. Tapahtumajärjestäminen sitten onkin kyllä oma taiteenlajinsa ja tätä kokemusta ei saa kuin tekemällä.
Osa 2 - Klubisuunnittelu
Oma osaaminen DJ hommista ja graafisesta suunnittelusta tottakai auttoi. Tein julisteet, graffat, logot, trailerit ja sosiaalisen median itse. Ainakin siihen asti kunnes voi maksaa taitavammille osaajille jotka tämän nykyisen logon ja kuvituksen on esimerkiksi suunnitellut.
Muutoin homma rokkasi aika hyvin yksin, onneksi Niksu on auttanut paljon klubin kanssa, ja ollaan DJ:nä pitkään soiteltu ennen oman klubin perustamista. Sekä tapahtumien apukäsinä Minttu ja Inka hoitivat artistien hyvinvoinnin ja jeesasivat juoksevissa asioissa. Delegointi on vaikea laji ja siitä on itsekin vielä opittavaa kun huomaa taas istuvansa bussissa menossa lentokentälle hakemaan artisteja. Toki se auttaa budjetissa ja suunnittelussa mikäli itse pystyy hoitamaan enemmistön asioista. Mutta jossain kohtaa oppii, että kannattaa vain maksaa 40e takseista, että saa ne muutamat kiipparijalustat ajoissa paikalle. Myös muiden illan juoksevien kulujen ja etäisyyksien suunnitteluun kannattaa käyttää hetki aikaa. Hotelli joka on kivenheitto klubista, säästää jo pitkän pennin taksimatkoissa.
Paikan valitseminen kannattaa suunnitella kapasiteetin, sen joustavuuden ja talon palveluiden mukaan. Meidän ekat illat oli ihan baarissa, legendaarisessa Pacificossa, baarina tänne ei ollut sisäänpääsymaksua joten emme voineet myöskään myydä lippuja. Tämä rajoitti tapahtumien budjettia kattamaan vain omakustanteisia pieniä vierailevia tähtiä. Sittemmin helsingin keikkapaikkojen buukkaajiin tutustuminen auttoi hahmottamaan kustannuksia, paikkojen eroja ja mahdollisuuksia. Ääniwalli oli suhteellisen tuore tulokas Kuudes Linja/Kaiku -kompleksin porukalta ja se alkoi profiloitua konemusaan. Walli sopi meille hyvin, kun kaksi eri huonetta mahdollistavat tapahtuman skaalauksen hyvin. Wallin vuokraa myös sisältää kaiken mahdollisen lipunmyyjistä valoteknikkoon joten tämä sopi meikäläiselle oikein hyvin stressivapaana kokonaisena pakettiratkaisuna.
Parhaimmillaan meidän bileissä on ollut 800 henkeä, pahimmillaan 60. Ja tällöin toki auttaa jos edellisestä onnistuneemmasta bailusta on jättänyt firman tilille edes vähän rahaa syömään tappiot. Normaalin klubi-illan budjetti on ollut noin 3000 euron luokkaa. Keikkapaikkojen buukkaajat kuten huipputyyppi Ville Metsola ovat kyllä arvokkaita kontakteja joihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Neuvottelut ja vinkit eri tilojen käytöstä selviää vain kysymällä. Sama pätee isoihin kotimaisiin buukkausfirmoihin kuten Fullsteam. Ihan vain esittäytymällä ja juttelemalla voi päästä esimerkiksi lämppäämään John Carpenteria.
Flashbackin olen halunnut pitää sponsoroimattomana, muutamia Blood Musicin kanssa yhteistyössä järkättyjä keikkoja lukuunottamatta. Tosin nämäkin järjestettiin ilman mitään ulkoisia sponsoreita ja lipputulot jaettiin 50/50. Blood Music oli levy-yhtiönä synthwaven kärjessä ja helsingissä asuva, myös yksin levy-yhtiötä pyörittävä tyyppi oli iso osa sitä, että tapahtumat onnistuivat. Uniikki merkkarimyynti hänen puoleltaan toivat toki näille keikoille hyvää lisäarvoa. Omasta näkökulmasta harrastetoiminta antaa parhaat aseet lippujen kilpailukykyiseen hinnoitteluun sekä siihen, että bileiden tekeminen ja itse bileissä oleminen on hauskaa. "Kunhan kulut katetaan" on hyvä periaate järjestää bileitä. En kuitenkaan koskaan ole alkanut tinkaamaan artistien liksoista tai tarjonnut surkeita halpalentoja tai 1-tähden hotelleja. Laatukriteerit ja artistien rahallinen tukeminen ovat tärkeitä periaate kysymyksiä.
Kun en oo ollu mikään massikeisari, promootion puolesta on mainostus rajoittunut lähinnä klubin sosiaaliseen mediaan ja foorumipostauksiin muutamille musa/tapahtumalaudoille. Facebookissa mainostus jo vain muutaman kymmenen euron sijoituksella tuntuu kyllä tavoittavan hyvin myös kohderyhmää oman kaveripiirin ulkopuolella ja sitä voin kyllä suositella. Mikäli tapahtumalla on vahva julistegraffa kannattaa myös sijoittaa jokunen kymppi ja tilata muutama sata julistetta vaikka Unitedprintiltä ja levittää niitä kaupungille. Flaikkuja ollaan klubille painettu vain alkuvaiheessa ja nekin olivat yleisiä tiedotuslappuja eikä niinkään yksittäisen tapahtuman mainoksia. Flaikkujen jakamisen vaiva ja tavallaan siis niiden kohdennus eivät ole meikäläisen näkökulmasta kannattavaa käyttöä ajalle ja rahalle.
Osa 3 - Keikat
2013 marraskuussa klubin virallinen aloittaminen ekoilla bileillä oli heti antoisaa, joskin baari-ympäristössä on vaikea arvioida vetääkö itse porukkaa paikalle vai sattuiko vain hyvä viikonloppu jolloin jengi oli muutenkin liikkeellä. Tanssilattia kuitenkin veti porukkaa eikä saatu hämäriä pyyntöjä dj-kopille musiikista. Alkutaipaleen vierailevina tähtinä ruokapalkalla klubilla esiintyi mm. kotimainen Starforce sekä norjalainen Nite Sprite. Sattuman kauppaa Dubmood oli käymässä ruotsissa ja kysyi saisimmeko järkättyä heille keikan tammikuussa 2014, bändi oli tuttu ja tällöin kokeiltiinkin heti ekaa isompaa livesettiä ja chiptunen tuomista mukaan touhuun.
Huomattiin tosin, että 3.tammikuuta ei ole kovin tähtitieteellinen keikkapäivä heti uudenvuoden rientojen jälkeen, ja tästä jäikin aika huono osanotto illalle. Tai mikä nyt on huono ja huono, 140 myytyä lippua kuitenkin mutta ilta oli budjetoitu noin 300 lipulle. Bändit soittivat kyllä hyvin. Chiptune genrenä on vielä synthwaveakin ehkä hankalampi järjestää. Perinteinen nörttiyleisö on jo lähtökohtaisesti vaikea saada lähtemään ulos maksulliselle, kovaääniselle klubille. Huonosta osallistujamäärästä johtuen emme olekaan kokeilleet chiptunea kuin yhden kerran tämän jälkeen, myös huonolla menestyksellä. Synthwave itsessään tuntuu yhdistävän hyvin nörtit, metallin, elektron ja soundtrackkien fanit.
Kesä 2014 olikin sitten hyvää aikaa kun Flow -festarit toivat Kavinskyn suomeen, klubin perimmäinen idea olla olemassa on siis vain että meikäläinen itse pääsee näkemään nämä artistit keikalla. Jos joku muukin haluaa tulla mukaan, se auttaa toki tekemään yksittäisen lipun hinnasta hieman edullisemman. Tämän jälkeen oma henkilökohtainen tavoite oli vielä Danger. Elokuussa järkättiin myös ensimmäinen Ääniwallin keikka. Joka oli myös varsinainen oikea ensimmäinen live-ilta, kun ruotsalaiset Waveshaper ja Robert Parker soittivat ensimmäisen yhteiskeikkansa ja roudasivat pakettiautollisen syntikoita lavalle.
Muutaman pienemmän keikan jälkeen isoin ja onnistunein veto oli ensimmäinen Perturbatorin, Gostin ja Dan Terminuksen keikka vuonna 2015. Keikka myi loppuun 10 tunnissa joka antoi kyllä osviittaa sille, että pelkkä nimi vetää. Kirjaimellisesti myös ihan vain kysymällä saatiin itse John Carpenter spiikkaamaan tapahtuman traileri. Samana vuonna halloween-spesiaalina järkätty College soitti loppuunmyydyn keikan.
2016 meni ensimmäisen Carpenter Brutin sekä toisen Perturbatorin keikan parissa. Brutin keikka olikin myös isompi setti missä rajoja kokeiltiin laittamalla viisi artistia samalle illalle. Sori että aikataulu venyi. Tänä kesänä soiteltiin myös setti Flow-festareilla joka täytyy laskea uran kohokohtiin.
Danger saatiin houkuteltua vihdoin 2017 keikalle, jolloin harkitsin jo klubin lopettamista tarpeettomana. Houkutus kuitenkin vielä ylittää kaikki järjen rajat ja stressilevelit oli kuitenkin liian suuri ja viisivuotis-synttäreille 2018 tuli buukattua yksitoista artistia samalle illalle. Kun bileitä järkkää varsinaisella nollapääomalla, on toki sangen jännittävää seurata lipunmyyntitilastoja henkilökohtaisen konkurssin varjolla. Viis vee -bileet saatiin kuitenkin myös lähes loppuunmyytyä ja kekkerit maksoivat itsensä takaisin. Kävijäluvuista per artisti ja artistien kotimaisista yleisön kokoluokista kun ei saa kuin summittaista osviittaa katsomalla facebook fanimäärää, spotifyn kuuntelukertoja ja mikäli mahdollista, aikaisempien bileiden osanottajamäärää. Näistä oppineena usean bändin iltojen asiakaskuntia kannattaa yrittää myös yhdistellä. Monet synthwave artistit tosin jakavat yleisönsä, eli bändejä lisäämällä lipunmyynti ei kuitenkaan kasva.
Osa 4 - Tulevaisuus
Tässä vuosien aikana muutkin keikkajärjestäjät ovat vihdoin kunnostautuneet genren saralla ja olenkin ehtinyt käymään keikoilla myös Berliinissä, Pariisissa, Amsterdamissa ja Tukholmassa. Suomessakin olen vihdoin saanut "kilpailijoita" jotka ovat tuoneet tänne esimerkiksi Com Truisen ja myöhemmin myös uudemman kerran Perturbatorin ja Brutin. Vaikka näiden keikkojen liput ovat kalliimpia kuin mitä itse veloittaisin, olen ollut silti oikein tyytyväinen että voin maksaa vain sen 30€ lipusta ja nauttia keikasta kuin että riskeeraisin taas tonneja rahaa mitä minulla ei ole ennenkuin liput on myyty. Arvostan siis suuresti myös muiden järjestäjien tekemää työtä.
Koko synthwave -genrekin on toki alkanut vakiintua ja on yhä vaikeampaa löytää uusia freesejä levyjä ja artisteja. Esimerkiksi omasta mielestä Perturbator ja Carpenter Brut on nyt aika nähty, elleivät he laita kasaan ihan uutta showta tai muuta elementtiä mukaan keikoille. Itse en ole koskaan oikein ollut sitä porukkaa jonka mielestä esimerkiksi Metallican keikalle pitää aina mennä. Konemusan kanssa on tosin aika hankala aloittaa liven soittaminen. Useimmiten artisti on luokkaa "tyyppi ja läppäri" jolloin liven soittaminen rajoittuu oikeastaan oman musan DJ-toistoon. Onneksi tekniikka mahdollistaa kuitenkin konemusan soittamisen myös suhteellisen pienellä raudalla. Mikäli toki se, miten biisit on rakennettu esimerkiksi looppien ja samplejen käyttöön jollain Launchpad tyylisellä laitteella ratkaisee. Kitarat, kiipparit, rummut ja saksofonit ovat digitaalisena helppoja ottaa käyttöön mutta näiden tuominen lavalle ja niiden soitto livenä vaatii jo pelkästään lisää ihmisiä lavalle saati sitten soittimen oikean osaamisen.
Hauskana esimerkkinä Midnight Danger on jääräpäinen tyyppi joka edelleen soittaa lavalla yksin kitaraa, kiipparia ja taustanauhoja läppäriltä. Tällaisten artistien toivoisikin laajentavan kokonaiseen bändiin jolloin live-show saa jo pelkästään näkyvää lisäpontta. Carpenter Brut on kyllä hyvä esimerkki miten synamusa saadaan näyttämään hienolta lavalla. Monet suomalaiset ovatkin aloittaneet DJ-settinä livesoitannan, josta esimerkiksi Nightstop ja Megahammer ovat hienosti laajentaneet esiintymisen ihan kunnon konsertiksi. Näitä aina mieluummin myös buukkaa kun tietää, että show on kova. Täytyy kyllä myös nostaa hattua ja samalla ihmetellä miten monta genren artistia suomesta löytyy. Edellämainittujen lisäksi täytyy tässä kehua ja mainita mm. Syntetisaattoriorkesteri Galaksi, Aksuli, Nightsatan, Sekret Teknik, Beverly Girl, Romanssi, Ace Buchannon, Levinsky, Millennium Falck, Turbo Knight, Hardcore Peflet, Freeweights sekä Flash Arnold.
Nykyisellään meikäläisen tavoite on vielä nähdä livenä MegaDrive, Gunship, Lazerhawk sekä PowerGlove. Joko omasta tai muun toimesta. Näitä olen vuosien aikana jatkuvasti myös suomeen kalastellut mutta bändit eivät oikeastaan keikkaile ollenkaan, missään. Ainakaan vielä. Esimerkiksi The Midnight aloitti vastikään livekiertueet monen vuoden kysynnän jälkeen ja odotus oli kyllä sen arvoista.
Valitettavasti kun klubi on edelleen niinsanottu yhden miehen show, tuo tämä myös mukanaan tietynlaista haavoittuvuutta. Sairaslomilta on onneksi vältytty tapahtumapäivinä. Työni puolesta tarjoutui kuitenkin ohittamaton mahdollisuus muuttaa Kanadaan syksyllä 2019, enkä valitettavasti voi jättää tällaista tilaisuutta käyttämättä. Kun klubia on hoitanut hyvinkin omakätisesti, tällainen etäisyys Helsinkiin hidastaa klubin aktiivista toimintaa toistaiseksi. Klubi siis voi hyvin ja loppu häämöttää positiivisessa valossa.
Toivottavasti tästä lyhyestä historiikista on joillekin iloa ja osviittaa siitä että keikkojen järkkääminen on vain ihan itsestä kiinni, varsinkin kun kyseessä on jonkinlainen niche-musa joita isommat buukkaajat eivät näe kannattavaksi järjestää. Euroopan ulkopuolisiin buukkauksiin liittyen kannattaa tutustua myös lähinaapureiden klubeihin ja niiden buukkaajiin. Dance with the Dead esimerkkinä siitä että venäläinen buukkausfirma Forest on tullut tutuksi ja yhdessä hoidettiin nuo pari euro-venäjä-kiertuetta, tällöin säästää myös pitkän pennin lennoissa ja muissa matkakuluissa kun äijät lähtevät aamulla täältä bussilla pietariin.
Meikäläiseltä voi kysellä vinkkejä klubitoiminnasta naamatusten missä näkyykään tai postilla. DJ-keikkoja me soitellaan kuitenkin kun tilaisuus koittaa ja paluuta buukkauskentille voi aina pitää mahdollisena.
Flashback Futuren hautajaiset pidettiin Kutosella 30.8.2019
History
Part 1 - Origins
Flashback Future was established in 2013, and it’s purpose was to bring Kavinsky and Danger to Finland for a gig. Both french artists are some of the original founding fathers of the synthwave -genre. Synthwave grew out of the french nudisco sound, focusing on many 80’s elements. Being it the hardware used for the music or just the style and themes. The movie Drive and the videogame Hotline Miami brought these genres closer to mainstream and started to gain public interest regarding concerts and clubmusic. As far as i am aware, Flashback Future was globally the first, regularly organized clubnight in the genre. After some DJ-driven barnights, the focus shifted towards the original goal, booking artists to Helsinki and see their shows. No one else had done this either, so the niche was clearly left unconquered. Or at least it was worth the shot.
My own personal interest towards the music comes from being a child of the 80’s and i think i can blame my dad for having the Jarre albums at home. And as CD’s became a thing, he also bought some synthesizer collections that had Popcorn and other classic tracks on them. As a movienerd i’ve also appreciated the electronic music scores of John Carpenter and others from early on, as it was very distinctive against the regular orchestral movie scores. When i discovered the aforementioned artists, i instantly knew this had some great potential. Fresh sounds, yet having that incredibly nostalgic feeling. Synthwave grew fast and split into a few subgenres, some being closer to the film scores and ambient synthsounds, 80’s disco sounds, synthpop or italo. Not to mention the harder and darker material from others that are closer to EBM and Electroindustrial.
Starting the club was actually fairly effortless in Finland, there isn’t much documentation and legal affairs for getting a trade name. Main purpose of it was to get the ability to send and receive invoices. And as the club was designed to be non-profit, taxation and legal stuff has been quite easy to keep track of. Organizing public events itself is an art though, and that experience you can not obtain unless you start doing them.
Part 2 - Designing a club
My own expertise in being a DJ, and having a background in graphic design sure helped. I designed and produced the posters, art, logos, trailers and social media myself. Atleast until i was able to afford proper artists like the ones who designed the current logo of the club.
The club started out quite nicely and i was able to manage everything pretty much alone. An old friend of mine Niksu did stick around as we had been playing together as DJ’s for a long time before Flashback Future. For the larger events down the line, Minttu and Inka were also a great help organizing the backstage and help with running errands. Delegation is difficult if you’ve always done everything yourself. And i often found myself sitting in the bus going to the airport to pick up some artists in the morning. Doing most of the errands did help keep the budget in check though. But when i could, it would always be more stress-free to just pay 40 euros for taxis and the gear rental company to get some keyboard stands delivered to the venue. I can also recommend planning the evening and distances throughout, you will save a ton on taxis if you book the hotel that is a walking distance from the venue.
When planning on a venue, base it on it’s capacity, the flexibility of the capacity and what services are available. The first events we had were in the legendary bar Pacifico that had no entrance fee and as such was risk-free but also we were unable to sell any tickets. After gaining some ground, it helped tremendously to get a sense of scale by getting to know venue booking agents in Helsinki. Ääniwalli was a fairly new venue from the crew who run Kuudes Linja and Kaiku. It also started to be profiled as a venue for electronic music. Ääniwalli was a great fit for us based on that and the ability to scale events with it’s two separate rooms. Ääniwalli’s rent also includes everything you could imagine so it’s really convenient and saves the trouble of planning and hiring staff.
At best we’ve had 800 people attending, and 60 at the weakest attendance. And then it helps if you’re able to leave some money on the company account from the previous party to take the hit. The usual budget for a smaller evening has been around 3000 euros. Booking agents like Ville Metsola are valuable contacts to have and are definitely worth getting into talks with. Negotiations and tips on how to utilize spaces effectively are only available to you when brought up in talks. Unfortunately no manuals exist for this stuff. This also applies to bigger booking agencies like Fullsteam. Just by introducing yourself and getting into talks can get you to warm up John Carpenter on his tour for example.
I’ve always wanted to keep Flashback non-sponsored, the couple Blood Music co-hosted events as an exception. Even though these too were only organized as such that the ticketsales were split 50/50 and had no label demands. Blood Music as a label was also being profiled as one of the top tier names in synthwave album publishing. But was still like me, ran as a single-man operation. We synced up quite nicely and were able to throw the label parties together as a successful endeavour to both parties. Unique merch from his side also brought some nice added value for the gigs even though none were actual album release parties. From my perspective i’ve always thought that keeping the club a hobby gave me the best tools to price the tickets low and making sure that creating the event and actually being in the party is worth it and just plain fun.
“As long as the costs are covered” is a good theme to keep. And i’ve never had to lowball the artists paychecks or haggle on their contracts. Flights are always direct if possible and hotels aren’t the cheapest dumps. Keeping up the quality and supporting artists financially have always been important principles for me.
Not being made of money then, for promotion the ads have been limited to mainly social media and some posts on music/hobbyist forums. Already a few tens of euros on Facebook is enough to catch like-minded audiences out of my circle of friends. If you have strong design for the poster, you can order a couple hundred copies from Unitedprint or somesuch and spread them around town. Flyers i’ve only done on the early days of the club and those were general purpose ones, not ones specific to an event itself. The trouble of handing them out or dropping them off to venues and events haven’t been worth the effort in my opinion.
Part 3 - Gigs
In November of 2013 the club officially had it’s first party. It immediately felt gratifying yet being in the bar environment it’s hard to tell whether the people are there for you or just happened to have a good weekend turnout in general. Atleast the people were dancing and got no comments about the strange music being played. In the first events we could already attract some artists to play for food, Starforce and Nite Sprite to name a few. By chance Dubmood was visiting sweden and asked us whether we would like to host them in Helsinki too in January. I liked their sound a lot and it was the first opportunity to try a proper live concert. The gig would also consist mostly of chiptune. Unfortunately the 3rd of january isn’t the best date as far as partying is considered, and attendance was relatively low compared to the budget of the evening, selling 140 tickets when it was scaled for about 300. Artists played great but since that we’ve only tried bringing in chiptunes one more time. Traditionall y nerds are a difficult crew to get out of the house. Synthwave itself seems to combine audiences of nerds, metal, electro and soundtrack fans alike.
The next summer in 2014 was a great time as the Flow -festival brought in Kavinsky. As the club solely exists for the reason of myself seeing these artists play. If someone else wants to attend too, it just makes the single ticket that much cheaper. After Kavinsky i still had the goal of seeing Danger. In August that year we also had the first Ääniwalli gig. This was the first proper live synthwave event, where Waveshaper and Robert Parker played live together, also for the first time and they literally hauled in a van-full of keyboards.
After a couple smaller gigs, the biggest show we got was Perturbator, Gost and Dan Terminus in 2015. It sold out in 10 hours and gave faith in that the name alone sells. We also, literally, just asked and got John Carpenter himself to narrate the trailer for this event. In halloween the same year we also had a sold out gig with College and the Valerie collective. In 2016 i started limiting my efforts in a gig or two a year, and organized the second Perturbator gig and the first Carpenter Brut gig in Finland. The one with Brut was also a bigger festival where we tested our limits by having five artists during the evening. Sorry about messing up the schedule of that one. In 2016 we also got to play a set at Flow-festival which ranks definitely as one of my career highlights.
Danger was finally lured to Finland in 2017, and that show was the point when i seriously considered calling it quits as everything was seen and done. But the temptation to go over all limits of sanity and stress-levels got me and for the fifth anniversary party i ended up booking eleven artists for one single night. And as i still did this with zero capital, i can assure it’s quite exciting following the ticketsales and hoping nothing goes awry when it’s a personal bankruptcy on the line. All went well in the end though and almost sold out the party as well and got on the black.
As far as ticketsales go per artist, it’s hard to figure that out beforehand. You can look at facebook fan amounts, spotify monthly listeners and ask the artist if you are booking them if they can tell how many listeners they have in your country. And if possible, how many people attended them the last time they played live in that city. Learning from these, it pays to try and see if clienteles can be combined. Many synthwave artists share the same audience, so adding acts to the bill has overlap and doesn’t actually sell any more tickets.
Part 4 - Future
Over the years other booking agents and companies have started to wake up to the genre, and i’ve had the pleasure of visiting clubs in Berlin, Paris, Amsterdam and Stockholm. Even in Finland i finally have “competition” and others have brought in Com Truise and Perturbator and Brut as well again. Even though their ticketprices may be higher than what i would have set, it’s still a smaller risk for me to pay 30€ a ticket to just enjoy the party than risk the thousands of euros that i don’t have until i sell the tickets myself. So i do appreciate the efforts of others as well.
The whole genre of synthwave has started to become, if not mainstream then atleast a mainstay and it’s increasingly difficult to find fresh new albums and artists. In my mind i think i’ve “been there done that” with Perturbator and Brut for example unless they put together an all new show to bring something new to their appearances. Personally i’m that guy who thinks i don’t need to see Metallica everytime they play in town, i prefer to see something all new.
With electronic music, playing it live can be difficult to start. Most often than not the artist is a “person and a laptop” variety, where playing live restricts itself to mainly DJ’ing your own material. Which is not a bad place to start, it still gives tons of experience in performing live in front of an audience and seeing what and how you want to play your music. Technology enables many to play music very well with very limited hardware too, especially if it’s suitable to use some device like a Launchpad or a small digital keyboard to control loops, samples and melodies. Guitars, Keyboards, Drums and saxophones on the otherhand are relatively easy to bring in digitally at home. But in a live situation they already require more hands on deck not to mention the ability to actually be able to play such instruments.
As a note on that, the great Midnight Danger is a stubborn guy who still plays guitars, keyboards and the digital tracks on stage all alone. With these acts i would love to see them expand to a full band and make the show that much more grandiose. Carpenter Brut again is a good example of how to put together a great show on stage. Many finnish acts also started with the dj-set’s but example Nightstop and Megahammer have made their live shows amazing as of late and turned them into proper concerts. And i always do prefer to book these kinds of extravagant appearances. I also have to wonder and give respects to how many synthwave acts there are in Finland alone. On top of the ones mentioned in these memoirs i have to namedrop Syntetisaattoriorkesteri Galaksi, Aksuli, Nightsatan, Sekret Teknik, Beverly Girl, Romanssi, Ace Buchannon, Levinsky, Millennium Falck, Turbo Knight, Hardcore Peflet, Freeweights and Flash Arnold, just to name a few.
As of today, my personal goal is to see MegaDrive, Gunship, Lazerhawk and PowerGlove live. Either by organizing it myself or seeing it done by someone else. I’ve been trying to get these artists here through the years of course but they do not seem to do any live gigs, anywhere. Atleast not yet. For example The Midnight only recently started their live shows and it was surely worth the wait.
Unfortunately then, as the club is a so called one man show, this brings a certain kind of vulnerability to the whole entity. Luckily i’ve avoided being sick on any event days. But my dayjob office offered the possibility to relocate to Canada during the fall of 2019, and it’s too good of an opportunity to pass. As the club is maintained solely by me, this distance to Helsinki does, let’s say, slow down the activity of the club for the time being. So, the club is in good spirits and the end is in sight but it’s a positive problem. I hope these memoirs have brought joy to some and given some insights into how these things come together. And that anyone can organize events, especially if it’s around some niche-genre that bigger booking agents haven’t seen profitable to organize. I would also recommend getting to know neighbouring countries clubs and booking agents to see if any tours are being planned and those are great opportunities to get some american bands here for example at lower costs.
Feel free to ask me anything about organizing the events in person where-ever i may be or via email. We will continue playing DJ-gigs when the opportunity arises and the return to Helsinki can always be considered possible.
Flashback Future Funeral was held at Kuudes Linja on August 30th, 2019
Oma kiinnostus musagenreen johtuu osittain kasarilla syntymisestä, ja faijaa voinee syyttää siitä, että kotoa löytyi Jarren levyt sekä ensimmäisten cd-levyjen joukossa joku syntetisaattorikokoelma mistä Popcornit sun muut klassikkorallit olivat heti kovassa soitossa. Leffanörttinä toki myös John Carpenterin ja muiden velhojen iskevä konemusa soundtrackeissä oli myös lähellä sydäntä. Kun löysin edellämainitut artistit, tiesin että tässä soundissa on jotain todella nostalgista mutta myös raikasta. Synthwave genrenähän jakautuu muutamaan alatyyliin, osan ollessa lähempänä ambienttia synafiilistelyä toisen taas kasaridiskoa, synthpoppia tai italoa. Puhumattakaan muiden lanseeraamasta EBM/electroindustrialia lähentelevästä raskaammasta mättömusasta.
Klubin perustaminen oli aika vaivatonta, toiminimelle vaan paperit vetämään ja kun pyörittää klubia voittoa tavoittelemattomana harrastetoimintana, on verotus ja lakiasiat suhteellisen helppoja hoitaa. Toiminimi mahdollistaa lähinnä laskujen lähettämisen ja vastaanottamisen. Tapahtumajärjestäminen sitten onkin kyllä oma taiteenlajinsa ja tätä kokemusta ei saa kuin tekemällä.
Muutoin homma rokkasi aika hyvin yksin, onneksi Niksu on auttanut paljon klubin kanssa, ja ollaan DJ:nä pitkään soiteltu ennen oman klubin perustamista. Sekä tapahtumien apukäsinä Minttu ja Inka hoitivat artistien hyvinvoinnin ja jeesasivat juoksevissa asioissa. Delegointi on vaikea laji ja siitä on itsekin vielä opittavaa kun huomaa taas istuvansa bussissa menossa lentokentälle hakemaan artisteja. Toki se auttaa budjetissa ja suunnittelussa mikäli itse pystyy hoitamaan enemmistön asioista. Mutta jossain kohtaa oppii, että kannattaa vain maksaa 40e takseista, että saa ne muutamat kiipparijalustat ajoissa paikalle. Myös muiden illan juoksevien kulujen ja etäisyyksien suunnitteluun kannattaa käyttää hetki aikaa. Hotelli joka on kivenheitto klubista, säästää jo pitkän pennin taksimatkoissa.
Paikan valitseminen kannattaa suunnitella kapasiteetin, sen joustavuuden ja talon palveluiden mukaan. Meidän ekat illat oli ihan baarissa, legendaarisessa Pacificossa, baarina tänne ei ollut sisäänpääsymaksua joten emme voineet myöskään myydä lippuja. Tämä rajoitti tapahtumien budjettia kattamaan vain omakustanteisia pieniä vierailevia tähtiä. Sittemmin helsingin keikkapaikkojen buukkaajiin tutustuminen auttoi hahmottamaan kustannuksia, paikkojen eroja ja mahdollisuuksia. Ääniwalli oli suhteellisen tuore tulokas Kuudes Linja/Kaiku -kompleksin porukalta ja se alkoi profiloitua konemusaan. Walli sopi meille hyvin, kun kaksi eri huonetta mahdollistavat tapahtuman skaalauksen hyvin. Wallin vuokraa myös sisältää kaiken mahdollisen lipunmyyjistä valoteknikkoon joten tämä sopi meikäläiselle oikein hyvin stressivapaana kokonaisena pakettiratkaisuna.
Parhaimmillaan meidän bileissä on ollut 800 henkeä, pahimmillaan 60. Ja tällöin toki auttaa jos edellisestä onnistuneemmasta bailusta on jättänyt firman tilille edes vähän rahaa syömään tappiot. Normaalin klubi-illan budjetti on ollut noin 3000 euron luokkaa. Keikkapaikkojen buukkaajat kuten huipputyyppi Ville Metsola ovat kyllä arvokkaita kontakteja joihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Neuvottelut ja vinkit eri tilojen käytöstä selviää vain kysymällä. Sama pätee isoihin kotimaisiin buukkausfirmoihin kuten Fullsteam. Ihan vain esittäytymällä ja juttelemalla voi päästä esimerkiksi lämppäämään John Carpenteria.
Flashbackin olen halunnut pitää sponsoroimattomana, muutamia Blood Musicin kanssa yhteistyössä järkättyjä keikkoja lukuunottamatta. Tosin nämäkin järjestettiin ilman mitään ulkoisia sponsoreita ja lipputulot jaettiin 50/50. Blood Music oli levy-yhtiönä synthwaven kärjessä ja helsingissä asuva, myös yksin levy-yhtiötä pyörittävä tyyppi oli iso osa sitä, että tapahtumat onnistuivat. Uniikki merkkarimyynti hänen puoleltaan toivat toki näille keikoille hyvää lisäarvoa. Omasta näkökulmasta harrastetoiminta antaa parhaat aseet lippujen kilpailukykyiseen hinnoitteluun sekä siihen, että bileiden tekeminen ja itse bileissä oleminen on hauskaa. "Kunhan kulut katetaan" on hyvä periaate järjestää bileitä. En kuitenkaan koskaan ole alkanut tinkaamaan artistien liksoista tai tarjonnut surkeita halpalentoja tai 1-tähden hotelleja. Laatukriteerit ja artistien rahallinen tukeminen ovat tärkeitä periaate kysymyksiä.
Kun en oo ollu mikään massikeisari, promootion puolesta on mainostus rajoittunut lähinnä klubin sosiaaliseen mediaan ja foorumipostauksiin muutamille musa/tapahtumalaudoille. Facebookissa mainostus jo vain muutaman kymmenen euron sijoituksella tuntuu kyllä tavoittavan hyvin myös kohderyhmää oman kaveripiirin ulkopuolella ja sitä voin kyllä suositella. Mikäli tapahtumalla on vahva julistegraffa kannattaa myös sijoittaa jokunen kymppi ja tilata muutama sata julistetta vaikka Unitedprintiltä ja levittää niitä kaupungille. Flaikkuja ollaan klubille painettu vain alkuvaiheessa ja nekin olivat yleisiä tiedotuslappuja eikä niinkään yksittäisen tapahtuman mainoksia. Flaikkujen jakamisen vaiva ja tavallaan siis niiden kohdennus eivät ole meikäläisen näkökulmasta kannattavaa käyttöä ajalle ja rahalle.
Kesä 2014 olikin sitten hyvää aikaa kun Flow -festarit toivat Kavinskyn suomeen, klubin perimmäinen idea olla olemassa on siis vain että meikäläinen itse pääsee näkemään nämä artistit keikalla. Jos joku muukin haluaa tulla mukaan, se auttaa toki tekemään yksittäisen lipun hinnasta hieman edullisemman. Tämän jälkeen oma henkilökohtainen tavoite oli vielä Danger. Elokuussa järkättiin myös ensimmäinen Ääniwallin keikka. Joka oli myös varsinainen oikea ensimmäinen live-ilta, kun ruotsalaiset Waveshaper ja Robert Parker soittivat ensimmäisen yhteiskeikkansa ja roudasivat pakettiautollisen syntikoita lavalle.
Danger saatiin houkuteltua vihdoin 2017 keikalle, jolloin harkitsin jo klubin lopettamista tarpeettomana. Houkutus kuitenkin vielä ylittää kaikki järjen rajat ja stressilevelit oli kuitenkin liian suuri ja viisivuotis-synttäreille 2018 tuli buukattua yksitoista artistia samalle illalle. Kun bileitä järkkää varsinaisella nollapääomalla, on toki sangen jännittävää seurata lipunmyyntitilastoja henkilökohtaisen konkurssin varjolla. Viis vee -bileet saatiin kuitenkin myös lähes loppuunmyytyä ja kekkerit maksoivat itsensä takaisin. Kävijäluvuista per artisti ja artistien kotimaisista yleisön kokoluokista kun ei saa kuin summittaista osviittaa katsomalla facebook fanimäärää, spotifyn kuuntelukertoja ja mikäli mahdollista, aikaisempien bileiden osanottajamäärää. Näistä oppineena usean bändin iltojen asiakaskuntia kannattaa yrittää myös yhdistellä. Monet synthwave artistit tosin jakavat yleisönsä, eli bändejä lisäämällä lipunmyynti ei kuitenkaan kasva.
Koko synthwave -genrekin on toki alkanut vakiintua ja on yhä vaikeampaa löytää uusia freesejä levyjä ja artisteja. Esimerkiksi omasta mielestä Perturbator ja Carpenter Brut on nyt aika nähty, elleivät he laita kasaan ihan uutta showta tai muuta elementtiä mukaan keikoille. Itse en ole koskaan oikein ollut sitä porukkaa jonka mielestä esimerkiksi Metallican keikalle pitää aina mennä. Konemusan kanssa on tosin aika hankala aloittaa liven soittaminen. Useimmiten artisti on luokkaa "tyyppi ja läppäri" jolloin liven soittaminen rajoittuu oikeastaan oman musan DJ-toistoon. Onneksi tekniikka mahdollistaa kuitenkin konemusan soittamisen myös suhteellisen pienellä raudalla. Mikäli toki se, miten biisit on rakennettu esimerkiksi looppien ja samplejen käyttöön jollain Launchpad tyylisellä laitteella ratkaisee. Kitarat, kiipparit, rummut ja saksofonit ovat digitaalisena helppoja ottaa käyttöön mutta näiden tuominen lavalle ja niiden soitto livenä vaatii jo pelkästään lisää ihmisiä lavalle saati sitten soittimen oikean osaamisen.
Hauskana esimerkkinä Midnight Danger on jääräpäinen tyyppi joka edelleen soittaa lavalla yksin kitaraa, kiipparia ja taustanauhoja läppäriltä. Tällaisten artistien toivoisikin laajentavan kokonaiseen bändiin jolloin live-show saa jo pelkästään näkyvää lisäpontta. Carpenter Brut on kyllä hyvä esimerkki miten synamusa saadaan näyttämään hienolta lavalla. Monet suomalaiset ovatkin aloittaneet DJ-settinä livesoitannan, josta esimerkiksi Nightstop ja Megahammer ovat hienosti laajentaneet esiintymisen ihan kunnon konsertiksi. Näitä aina mieluummin myös buukkaa kun tietää, että show on kova. Täytyy kyllä myös nostaa hattua ja samalla ihmetellä miten monta genren artistia suomesta löytyy. Edellämainittujen lisäksi täytyy tässä kehua ja mainita mm. Syntetisaattoriorkesteri Galaksi, Aksuli, Nightsatan, Sekret Teknik, Beverly Girl, Romanssi, Ace Buchannon, Levinsky, Millennium Falck, Turbo Knight, Hardcore Peflet, Freeweights sekä Flash Arnold.
Nykyisellään meikäläisen tavoite on vielä nähdä livenä MegaDrive, Gunship, Lazerhawk sekä PowerGlove. Joko omasta tai muun toimesta. Näitä olen vuosien aikana jatkuvasti myös suomeen kalastellut mutta bändit eivät oikeastaan keikkaile ollenkaan, missään. Ainakaan vielä. Esimerkiksi The Midnight aloitti vastikään livekiertueet monen vuoden kysynnän jälkeen ja odotus oli kyllä sen arvoista.
Valitettavasti kun klubi on edelleen niinsanottu yhden miehen show, tuo tämä myös mukanaan tietynlaista haavoittuvuutta. Sairaslomilta on onneksi vältytty tapahtumapäivinä. Työni puolesta tarjoutui kuitenkin ohittamaton mahdollisuus muuttaa Kanadaan syksyllä 2019, enkä valitettavasti voi jättää tällaista tilaisuutta käyttämättä. Kun klubia on hoitanut hyvinkin omakätisesti, tällainen etäisyys Helsinkiin hidastaa klubin aktiivista toimintaa toistaiseksi. Klubi siis voi hyvin ja loppu häämöttää positiivisessa valossa.
Toivottavasti tästä lyhyestä historiikista on joillekin iloa ja osviittaa siitä että keikkojen järkkääminen on vain ihan itsestä kiinni, varsinkin kun kyseessä on jonkinlainen niche-musa joita isommat buukkaajat eivät näe kannattavaksi järjestää. Euroopan ulkopuolisiin buukkauksiin liittyen kannattaa tutustua myös lähinaapureiden klubeihin ja niiden buukkaajiin. Dance with the Dead esimerkkinä siitä että venäläinen buukkausfirma Forest on tullut tutuksi ja yhdessä hoidettiin nuo pari euro-venäjä-kiertuetta, tällöin säästää myös pitkän pennin lennoissa ja muissa matkakuluissa kun äijät lähtevät aamulla täältä bussilla pietariin.
Meikäläiseltä voi kysellä vinkkejä klubitoiminnasta naamatusten missä näkyykään tai postilla. DJ-keikkoja me soitellaan kuitenkin kun tilaisuus koittaa ja paluuta buukkauskentille voi aina pitää mahdollisena.
Flashback Futuren hautajaiset pidettiin Kutosella 30.8.2019
